Tietoja Louhelasta


historia-1.jpg  historia-2.jpg

Louhela on Länsi-Vantaalla sijaitseva asuinalue, joka rakennettiin 1960-luvun loppupuolella ja on kiinteä osa Myyrmäen kaupunginosaa. Alueelta on kerrostaloja, toimistorakennus, päivittäistavarakauppa, päiväkoti ja huoltoyhtiön tilat. Louhelan välittömässä läheisyydessä ovat myös Louhelan rautatieasema ja Myyrmäen kirkko. Vieressä sijaitseva viheralue tarjoaa mahtavat puitteet mielen virkistykseen ja perheiden yhdessäoloon. Yhteisöllisyydestään tunnettu Louhela on asukkaidensa arvostama ja vaalima osa Vantaan historiaa. 

Jukka Hakon kirjoittaman kirjan LOUHELA – Ihmisen kokoinen voi ostaa huoltoyhtiön toimistosta.


 Louhelan Huoltokartta

 katso koko kartta

huoltokartta.jpg

Louhelan sijainti Googlen karttapalvelussa

katso koko kartta





Louhelan ei jäänyt puristuksiin

Kirjoittanut: Jukka Hako

Helsingin maalaiskunnan voimakas väestönkasvu 1950-luvulla oli suuntautunut pääasiassa eri puolille kuntaa syntyneille uusille palstoitusalueille, joille hartiapankki- rakentajat kohottivat omille tonteilleen satoja ja taas satoja uusia asumuksia.

1960-luvulla alkoi raskaampi kasi muovata kunnan maisemaa. Alkoi aluerakentamisen aika. Siitä lahtien on nostokurki ollut tuttu näky metsien yläpuolella. Maalaiskunta oli matkalla kohti Vantaan kaupunkia.
Aluerakentaminen käynnistyi kunnan länsiosasta, jossa rakennusliikkeet olivat hankkineet paljon maata omistukseensa. Lännen kaupunki alkoi kasvaa ja kehittyä Kaivokselasta, joka sai heti valmistuttuaan vuonna 1965 viereensä uuden rakennustyömaan. Kapean hiekkatien päässä alettiin rakentaa Louhelaa, joka otti vastaan ensimmäiset asukkaansa keväällä 1966.

Syrjäiseltä Louhelan sijainti alkuvuosina näytti. Toisin kuitenkin kävi. Ympärilleen Louhela on saanut uusia asuma-alueita. Se ei jäänytkään reuna-alueeksi, vaan paasi keskelle. Mutta puristuksiin Louhela ei jäänyt. Sijaintinsa ja väljyytensä ansiosta se palvelee nyt ympäröivän asutuksen henkireikänä.

Kaavaa muutettiin viime hetkellä

Louhelan rakentamisesta on vastannut Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy, joka toteutti myös Kaivokselan alueen. Yhteistoimintasopimus Louhelan toteuttamisesta on maalaiskunnan ja rakennusliikkeen välillä solmittu maaliskuussa 1965. Saman vuoden heinäkuun ensimmäisenä päivänä Uudenmaan lääninhallitus vahvisti Louhelalle rakennuskaavan, jonka mukaan aluetta ryhdyttiin rakentamaan. Asemakaavoja ei vielä tuolloin maalaiskunnassa laadittu. Louhelasta piti aivan ensimmäisten suunnitelmien mukaan tulla hieman erinäköinen kuin se nyt toteutettuna on. Aivan viime hetkillä Eräkujan alue suunniteltiin uudestaan ja talot saivat uudet paikat. Eräkujan linjaus muutettiin Haltiantien kanssa samansuuntaiseksi. Alun perin Eräkuja oli piirretty idemmäksi ja se oli linjattu Louhelantieltä suoraan Haltiantietä kohti.

Rakennustyöt alkoivat vuonna 1965 Haltiantien alueelta, jonne valmistui seitsemän kolmikerroksisen talon yhtiö vuosina 1966-1967. Rakennustyöt jatkuivat Louhelantiellä (alkujaan Louhitie) , jonka varteen valmistui neljä 5-7-kerroksista taloa vuonna 1967. Louhela valmistui vuonna 1968 aivan alkuperäisen aikataulun mukaisesti, jolloin Eräkuja vastaanotti ensimmäiset asukkaansa.

Louhelaan muutettiin eri puolilta Suomea, aivan kuten muillekin tuohon aikaan pääkaupunkiseudulle rakennetuille asuntoalueille. Mutta moni muutti myös Helsingistä maalaiskunnan puolelle, jossa asunnot olivat selvästi halvempia kuin kaupungin puolella. Tosin osoite ei alkuvuosina kertonut, että Louhela sijaitsi maalaiskunnan puolella. Kaivoksela ja Louhela muodostivat yhdessä postitoimipaikka Helsinki 44:n. Samalla tunnuksella Turistiauto kuljetti kaivokselalaisia ja louhela- laisia Helsingistä. Postitoimipaikka sai Vantaa-alkuisen tunnuksen vasta vuonna 1974, silloin se ristittiin Vantaa 61:ksi. Sittemmin louhelalaiset saivat jo kolmannen kerran uuden osoitteen, kun Louhela siirrettiin Myyrmäen postin eli Vantaa 60:n alueeseen.

Palvelut aluksi Kaivokselassa

Louhela oli aluksi lähes pelkästään Kaivokselan palvelujen varassa. Omia kauppoja ei ollut. Mutta Kaivokselassa olikin sitten monipuolinen ja suuri ostoskeskus. Oman ostoskeskuksen louhelalaiset saivat keväällä 1967. Bussit kulkivat Louhelaan harvakseltaan, mutta ei kävelymatka Kaivokselasta ylivoimaisen pitkä ollut. Omaa päiväkotia ei ollut, vaikka rakennuskaavassa oli sitäkin varten varattu tontti ostoskeskuksen takaa. Kouluongelmaa ei sentään ollut, sillä Kaivokselaan oli valmis- tunut uusi kansakoulu syksyllä 1966. Samassa koulussa louhelalaiset lapset käyvät edelleen peruskoulun ala-asteen.

Varsinaisia nuorisotiloja ei Louhelassa ollut. Kerrostalojen väestönsuojat kyllä nuoria tyydyttivät, sikäli kun taloyhtiöiden hallitukset niitä käyttöön antoivat. Harrastuspaikaksi kelpasi aivan aluksi puinen lato läheisen pellon reunassa. Sinne lapset kutsuivat aikuisia teatteriesityksiin. Penkit täyttyivät purevasta pakkasesta huolimatta. Sittemmin lato purettiin ja pari vuotta myöhemmin aluerakentaja tasoitti pellonsaran ja teki siitä vaatimattoman jalkapallokentän. Kymmenkunta vuotta saivat maalit olla paikoillaan. Nyt alue on siistiytynyt osaksi Louhelan ja Martinlaakson välistä kaupunkimaista puistoa.

Luonto oli Louhelassa ihan vieressä. Metsään pääsi hiihtämään melkein kotiovelta. Lähimmät hiihtomaastot olivat nykyisten Myyrmäen ja Martinlaakson alueilla. Niiden valmistumisen jälkeen joutuivat louhelalaisetkin hakeutumaan hiihtoladuille kauemmaksi pohjoiseen.

Tori, taksi ja oma asema

Keskeisen sijaintinsa ansiosta Louhelassa on kautta vuosien ollut monia koko Etelä- Vantaan aluetta palvelevia toimintoja. Tiistaisin ja lauantaisin on jo vuodesta 1973 läntisen Vantaan väki kokoontunut toriostoksille Louhelaan ostoskeskuksen viereiselle parkkialueelle, joka torin tulon jälkeen suunniteltiin liikenteellisesti torin toimintoja palvelevaksi. Pitkään sai Louhela pitää myös kerrostaloalueiden ainoaa taksiasemaa, joka oli siirtynyt sinne Kaivokselasta. Torin nurkalla sijainnut pieni taksikoppi oli yksi Louhelan tunnusmerkeistä monta vuotta. Myyrmäen asemalle taksiasema siirtyi vuonna 1981. Kerrostalotonttien lisäksi Louhelaan kaavoitettiin vain tontti päiväkotia varten sekä tontti toimistotaloa varten Eräkujan ja Louhelantien risteykseen ja ostoskeskus. Toimistotalo valmistui vuonna 1970 ja Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy sijoitti siihen toimistotilojaan. Sittemmin Puolimatka rakensi itselleen uuden toimistotalon toiselle puolelle Louhelantietä ja taloon muutti muun muassa kaupungin työväenopisto, jonka toimistotilat sijaitsivat monta vuotta Louhelassa.

Päiväkotitonttikaan ei käyttämättä jäänyt. Vuonna 1980 ostoskeskuksen taakse valmistui omalle tontille rakennettu päiväkoti, joka Louhelan lisäksi on palvellut laajempaakin aluetta.

Suuren muutoksen louhelalaisten ja muiden länsivantaalaisten elämään toi Martinlaakson rata, joka monen vuoden suunnittelun ja rakentamisen jälkeen otettiin käyttöön kesäkuunalussa 1975. Louhela sai ikioman nimikkoaseman, joka tosin sijaitsee Myyrmäen puolella. Kun Myyrmäen aseillaksi haluttiin ristiä eteläinen tulevan keskustan alueelle rakennettu asema, oli luontevaa valita Louhela toisen Myyrmäkeen rakennetun aseman nimeksi.

Itsenäinen osa Myyrmäkeä

Sen verran sekaannusta tuo oma asema on herättänyt, että jotkut Louhelan aseman tuntumassa toimivat kauppaliikkeet ovat mainoksissaan ilmoittaneet sijaintipaikakseen Louhelan. Alkuperäiset louhelalaiset ovat kuitenkin tarkkoja siitä, että Louhelan ja Myyrmäen välinen raja on Louhelantie: itäpuoli on Louhelaa ja länsipuoli Myyrmäkeä. Oma kaupunginosansa Louhela ei silti ole, vaan se on osa Myyrmäkeä.

Sähköjunan tulo vähensi louhelalaisten bussivuoroja ja kun pitkään palvellut Mätäojan ylittävä puusilta kävi niin heikoksi, että sen yli eivät bussitkaan enää saaneet ajaa, joutuivat louhelalaiset Helsinkiin päästäkseen kävelemään myös bussipysäkille Myyrmäkeen. Henkilöautoliikennettä puusilta kesti vielä kevääseen 1986, jolloin tieosuus katkaistiin ja Mätäojan yli rakennettiin uusi silta. Kahdessakymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon. Kaupunki on kasvanut kylkeen kiinni, moni näkymä on ihmiskäden voimin muovattu uuteen uskoon. Tarkka silmä erottaa säilyneitä yksityiskohtia. Louhelan ja Kaivokselan välissä toimineesta vedenpuhdistamosta ei ole enää mitään jäljellä. Aita on osittain jäljellä, samoin komea hopeapaju rivistö aivan kävelytien varrella. Huoltokopin kivijalankin voi ehkä vielä löytää sammaleen ja horsmien alta.